Nyt on melkoinen voittaja-olo Nauru. Vein nuorimman aamulla eskariin ja lähdin itse lenkille. Viisi kilometriä ja risat tuli matkaa ja siitä jopa lähes puolet juosten (tai ainakin hölkäten Päättämätön). Aika saavutus mun kaltaiselleni sohvaperunalle! Itse asiassa otin itseäni niskasta kiinni jo kolmisen viikkoa sitten. Olen, ihme kyllä, jaksanut sitkeästi kuntoilla viitenä päivänä viikossa, viikonloput on levätty. Sadekeleillä on vaan poljettu stepperiä ja tehty vatsalihaksia, silti olen ylpeä itsestäni!

Ensi viikolla alkaa taas työt ja tahti varmaan pakostakin hiipuu. Tavoitteeksi olen asettanut kolme kertaa viikossa, sen verran on pakko ehtiä. Onneksi myös työ on fyysistä ja siellä ei ole jääkaapin vieressä koko ajan Silmänisku.

Kohta pitäisi taas kaivaa neulekone esiin ja alkaa neulomaan putkea; sunnuntaina taas värjätään kaverin kanssa. Syksy painaa jo sen verran päälle, että alkaa olla viimeiset hetket maalailla ulkona ennen kuin sormet jäätyy. Huomenna painutaan etsimään värjäykseen sopivia sieniä ja jos vaikka löytyisi siinä sivussa ihan syötäviäkin. Pakastimessa odottaa reilu kilo tuomen marjoja ja pari kiloa tuomipihlajan marjoja. Jostain kun vielä saisi aroniaa, siis ihan värjäyksiä varten. Pitää vielä käydä katsomassa olisiko jonkin kaupan hyllyyn jäänyt vanhaa Nallea, saisi vielä muutamat sukkalangat talveksi. Sunnutaina siis padat porisee ja pensselit suihkii taas Hymy.

Uusimman huivin kanssa on ollut vähän ongelmia, tai ennemminkin omasta tyhmyydestä on taas kärsitty. Huivi muodostuu kahdeksasta sektorista, jolloin siitä pitäisi tulla suunilleen puoliympyrä. Olin neulonut huivin miltei valmiiksi, kun huomasin tehneeni koko ajan vain kuutta sektoria Nolostunut. Purkuun meni, mutta kohta alkaa olla valmis. Itse asiassa toivottavasti saan pingotukseen jo tänä iltana. Voitte siis odotella uutta ohjetta viikonloppuna, ehkä...