Pitänee päivitellä taas sairaslomakuulumisia. Vihreä mohairhuivi on jäänyt nyt vähän sivuun, kun alkoi tökkimään ja pahasti. Sain keskiosan neulottua mieleiseni kokoiseksi ja aloitin reunaa. Jonkin matkaa neulottuani huomasin, ettei lanka riitä. Lanka on vielä jotain Tallinnan tuliaisia, eli lisää tuskin saisi mistään. Ei kun purkamaan ja pörrölangan purkuhan se on mukavaa Huuto. Homma tuli kuitenkin hoidettua ja aloitin reunuksen neulomisen aiemmin, jotta lanka riittäisi. Reunusta oli neulottu jo lähes puolet, kun esille pulpahti vielä yksi kerä ko. lankaa. Eli turhaan purin Itku. Siihen loppui into sen työn kanssa. Saa kyllä tulla nyt juuri sen kokoinen, kun tulee, enää en pura!

Eilinen päivä menikin sitten Arvauskeskuksessa ja sairaalassa. Aamulla ylös noustessa pyörrytti oikein kunnolla. Yritin syödä, juoda ja levätä josko menisi ohitse. Tunnin torkkujen jälkeen olo tuntuikin paremmalta ja sain mahtiajatuksen lähteä käymään kaupassa. Matkaa on vain kolmisen kilsaa, mutta en uskaltanut tuonne kuumaan lähteä kävelemään. Pääsin autolla puolessa välissä olevaan risteykseen, kun tunsin, että silmissä pimenee. Jotenkin skarppasin ja pääsin kaupalle asti. Siellä sitten pitelin hyllyjä pystyssä useampaan kertaan ja mietin miten pääsen kotiin. Etsin kaikki taskut kännykkää, että voisin soittaa jonkun hakemaan. Sen verran viirasi, etten löytänyt, vaikka oli mukana koko ajan. Ajamalla sieltä, ihme kyllä, kotiin pääsin. Pääsin vielä poliisin juopporatsiaan puhaltamaan matkalla Kieli ulkona. Niin sekaisin olin, etten älynnyt heiltä apua pyytää. Kotiin päästyäni soitto miehelle, joka tuli töistä kuskaamaan minua lääkäriin. Mitään loogista selitystä ei löytynyt, mutta menihän kuusi tuntia mukavasti. Niin ja nyt on ihan Helsingistä asti saatu lausunto, että normaalit aivot ne on minunkin päässäni Silmänisku.

Yksi mahdollinen selitys oli, että niskat on oikein kunnolla jumissa. Isäntä oikein yritti kysellä onko neulominen nyt kielletty. Eipä uskaltanut lääkäri kieltää. Sattui muuten vielä niin hyvän näköisiä nuoria lääräreitä ihan kolmin kappalein, että kyllä siitä hyvästä jo polimaksun maksaa. Ja fiksujakin vielä, kun ei käsitöitä kieltänyt... Nauru

Täänään onkin onneksi ollut jo ihan hyvä olo. No, sen verran annoin periksi, että tänään siirryin virkkaamaan Silmänisku. Laitan tähän loppuun vielä kuvan kassin tekeleestä.

1246456306_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Värit näkäjään vääristyy jonkin verran, vaan eipä haittaa näin puolitekoisessa...