Täällä on pidellyt hiljaista koska neulerintamalla mun osalta tapahtunut kovin vähän. Syitä on monia. Ensimmäisenä tietysti se aikaa vievin eli neiti 9kk.

Vauhtia on hidastanut myös tämä:

Vasen etusormi aiheutti pulmia useamman kuukauden ajan. Mätäpatti sen kun kasvoi ja koko sormi oli kun nakki. Ei sillä paljon neulottu.

Lopulta patti hoitui, vähän niinkuin vahingossa. Nyt patti tosin alkanut kahden kuukauden jälkeen taas kasvaa takaisin. Eikä alempi nivel ole ollut kunnossa puoleen vuoteen. Koko sormi tuvoksissa, vaan ei ole onneksi juurikaan kipeä. Lääkäriin ei pääse, kun ei ole kuulemma aikoja kuin akuutteihin tapauksiin. No, ehkäpä tuo mukana roikkuu lokakuulle asti, kun palaan töihin ja pääsen näyttämään työterveyteen.

Puolensa se on ollut kipeässä sormessakin; on pitänyt keksiä muuta kuin neulomista.

Väripata on porissut ahkerasti.

Värjättyä on tullut niin raitalankoja, kun pätkävärjättyjäkin.

Yhtälailla villaa kun puuvillaakin.

Piiiiiitkästä aikaa myös ompelukärpänen puri:

Sillä puolella on syntynyt vaikka mitä.

Olkalaukkuja, kauppakasseja, projektipusseja, lasten liivimekkoja...

Monissa on kierrätetty kirpparilöytöjä, ainakin yksityiskohdissa. Suurin osa tuotoksista on nyt päätynyt RiemunKirjavaan Etsy-kauppaan myyntiin.

Paljon olen ommellut myös itselle; mekko, tunika, 3 hametta, 3 trikoopaitaa, 5 kangaspaitaa... Niitä en ole kylläkään jaksanut kuvailla, joten ei niistä sen enempää.

Olen minä sentään jotain valmista saanut aikaan neulerintamallakin.

Kaveri täytti vuosia, jotein tein hänelle lahjaksi tuubikaulurin. Lankana Wollmeise Twin, kokoa n.25cm x 120cm. Just sopivasti menee kahdesti kaulan ympäri.

En ole ennen onteloneuletta tehnyt, mutta nyt päätin kokeilla. Olin turhaan pelännyt sen olevan vaikeaa ja hidasta. Juonesta kun pääsi kiinni, homma sujui melko nopsasti ja oli mielenkiintoista alusta loppuun. Pitää tehdä jossain välissä itselle vastaava.

Tähän loppuun laita teille vielä muutaman kuvan korjausprojektista, jonka tein viime viikolla.

Villapaidan kyynärpään kohta oli hiutunut  ja reikäkin oli toiseen tullut. Minä sitten menin ehdottamaan, että voisin yrittää paikata/vahvistaa kyynärpäät silmukoita jäljentäen.

Totesin parhaaksi ommella silmukat kahden kerroksen korkuisiksi. Huomasin myös, että kauneimman tuloksen saa, kun ommellessa pujottaa neulan vain jo ommeltujen silmukoiden reunoista, eikä molempien kerrosten läpi. Pienen matkaa reiän kohdalla ompelin silmukoita tyhjän päälle. Reikä oli sen verran pieni, että homma toimi. Isompaa reikää paikatessa olisi pitänyt ottaa avuksi puikko, jolle avoimet silmukat olisi voinut aina jättää seuraavaa kerrosta odottamaan.

Kokeilu oli hauska ja lopputuloskin asiallinen.